Palkintoranking 2008, maxi-voittaja
Nimi:
Markus Turunen & belgianpaimenkoira groenendael Mimmi (Fi Ava TK1 PiirM-06-07-08 Funnytail Count on Me), VarPS ry
Koska aloitit agilityn parissa hääräämisen?
Opettelin agilityn aakkoset tanskandoggimme Sweetyn (Fainomenon Attiki-Kalevalla) kanssa. Ilmoittauduimme alkeiskurssille Sweetyn ollessa reilu vuoden vanha, keväällä 2000. Sweetyn kanssa noustiin 2-luokkaan, josta saatiin yksi nousunolla kolmosiin, ennenkuin Sweety jäi eläkkeelle. Opettelin siis ison koiran ohjaamista ja siksipä kai nuo maxi-koirat ovat edelleen lähinnä sydäntä, vaikka harha-askelia myös muihin säkäluokkiin on tullut otettua (kääsnä Wilma, kkette Schumi).
Kuvaile yhteistä taivalta palkintorankingin voittajakoiran kanssa:
Yhteinen taival alkoi sattumien summana keväällä 2004 Mimmin ollessa 2,5 vuotias. Mimmi oli palautunut kasvattajalleen ns. ongelmakoirana ja joku heitti ilmaan ajatuksen, että josko minä kokeilisin mitenkä meidän yhteistyö lähtisi sujumaan. Mimmi oli aloittanut jo agilityn ja kilpailemisen (2-luokassa) edellisessä kodissaan. Puoli vuotta treenailtiin rauhassa ennenkuin ilmottauduttiin ekoihin kisoihin. Mimmi on agilitykoirana ihanteellinen siksi, että se haluaa miellyttää ohjaajaansa, eikä halua tehdä virheitä. Se antaa itsestään 110% ja sille on ollut helppo opettaa asioita. Näin jälkikäteen katsottuna yhteinen taipaleemme on ollut mahtava. Mimmin kanssa olen päässyt SM-kisoihin, karsintoihin, Belgien MM-kisoihin, tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut agilitystä paljon. Mimmin kanssa on tuuletettu ne ensimmäiset nollavoitot kolmosluokassa ja koettu ne pienet pettymyksetkin. Uramme kohokohta oli sijoittua 5. MM-karsinnoissa 2007.
Koska ja minkä koiran kanssa kisasit ensimmäisen kerran?
Sweetyn kanssa 10.3.2001.
Miten treenaat?
Säännöllisen epäsäännöllisesti. Mimmi on tällä hetkellä sairaslomalla, toipumassa isosta leikkauksesta. Varmaa ei ole päästäänkö koskaan enää yhdessä agiliitämään. Toivoa ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Onneksi on lainakoira, jolla saa tyydytettyä oman agilityintonsa.
Miten rytmität kisaamisen ja harjoituksesi vuoden mittaan?
Kesällä tulee treenattua ja kisattua enemmän kun on paremmat treeniolosuhteet. Yleensä vuoden tärkein ajankohta sattuu kesä-heinäkuulle. Tänä vuonna tuntuukin oudolta katsella SM-kisoja ja karsintoja katsomon puolelta.
Minkä lasket vahvuudeksesi agilityn saralla?
Kyllä mulla aika hyvät kisahermot on. Mitä tiukempi tilanne sen parempi fiilis. Muistuu mieleen juuri nuo MM-karsinnat 2007 ja uusinta Muotkan Esan ja Sitkun kanssa. Vaikka lähtöpaikalla jännittäisi kuinka paljon, kaikki muu ja se jännitys unohtuu kun se pilli soi. Sit vaan mennään.
Koska mielestäsi koira ja ohjaaja ovat valmiita kisaamaan agilitykisoissa?
Mielestäni koirakko on valmis kisaamaan kun esteiden suorittaminen "rutiinia" ja turvallista sekä ohjaajalla jonkin verran näkemystä kuinka rata tulisi suorittaa.
Koulutatko omassa seurassasi säännöllisesti?
Kyllä. Tällä hetkellä vedän alkeiskurssilla yhtä ryhmää sekä koulutan seurassamme eritasoisia koirakoita lähes viikoittain.
Omat kehut ja terveiset:
Kiitos Mimmille, maailman parhaalle belgille. Toivottavasti päästään vielä kentälle fiilistelemään. Kiitokset Minnalle, Mimmin kasvattajalle, tuosta maailman mainioimmasta kisakumppanista. Kiitokset seurakavereille ja meitä kouluttaneille ihmisille. Tämän parempaa harrastusta tuskin onkaan ;0).
Markus Turunen & belgianpaimenkoira groenendael Mimmi (Fi Ava TK1 PiirM-06-07-08 Funnytail Count on Me), VarPS ry
Koska aloitit agilityn parissa hääräämisen?
Opettelin agilityn aakkoset tanskandoggimme Sweetyn (Fainomenon Attiki-Kalevalla) kanssa. Ilmoittauduimme alkeiskurssille Sweetyn ollessa reilu vuoden vanha, keväällä 2000. Sweetyn kanssa noustiin 2-luokkaan, josta saatiin yksi nousunolla kolmosiin, ennenkuin Sweety jäi eläkkeelle. Opettelin siis ison koiran ohjaamista ja siksipä kai nuo maxi-koirat ovat edelleen lähinnä sydäntä, vaikka harha-askelia myös muihin säkäluokkiin on tullut otettua (kääsnä Wilma, kkette Schumi).
Kuvaile yhteistä taivalta palkintorankingin voittajakoiran kanssa:
Yhteinen taival alkoi sattumien summana keväällä 2004 Mimmin ollessa 2,5 vuotias. Mimmi oli palautunut kasvattajalleen ns. ongelmakoirana ja joku heitti ilmaan ajatuksen, että josko minä kokeilisin mitenkä meidän yhteistyö lähtisi sujumaan. Mimmi oli aloittanut jo agilityn ja kilpailemisen (2-luokassa) edellisessä kodissaan. Puoli vuotta treenailtiin rauhassa ennenkuin ilmottauduttiin ekoihin kisoihin. Mimmi on agilitykoirana ihanteellinen siksi, että se haluaa miellyttää ohjaajaansa, eikä halua tehdä virheitä. Se antaa itsestään 110% ja sille on ollut helppo opettaa asioita. Näin jälkikäteen katsottuna yhteinen taipaleemme on ollut mahtava. Mimmin kanssa olen päässyt SM-kisoihin, karsintoihin, Belgien MM-kisoihin, tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut agilitystä paljon. Mimmin kanssa on tuuletettu ne ensimmäiset nollavoitot kolmosluokassa ja koettu ne pienet pettymyksetkin. Uramme kohokohta oli sijoittua 5. MM-karsinnoissa 2007.
Koska ja minkä koiran kanssa kisasit ensimmäisen kerran?
Sweetyn kanssa 10.3.2001.
Miten treenaat?
Säännöllisen epäsäännöllisesti. Mimmi on tällä hetkellä sairaslomalla, toipumassa isosta leikkauksesta. Varmaa ei ole päästäänkö koskaan enää yhdessä agiliitämään. Toivoa ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Onneksi on lainakoira, jolla saa tyydytettyä oman agilityintonsa.
Miten rytmität kisaamisen ja harjoituksesi vuoden mittaan?
Kesällä tulee treenattua ja kisattua enemmän kun on paremmat treeniolosuhteet. Yleensä vuoden tärkein ajankohta sattuu kesä-heinäkuulle. Tänä vuonna tuntuukin oudolta katsella SM-kisoja ja karsintoja katsomon puolelta.
Minkä lasket vahvuudeksesi agilityn saralla?
Kyllä mulla aika hyvät kisahermot on. Mitä tiukempi tilanne sen parempi fiilis. Muistuu mieleen juuri nuo MM-karsinnat 2007 ja uusinta Muotkan Esan ja Sitkun kanssa. Vaikka lähtöpaikalla jännittäisi kuinka paljon, kaikki muu ja se jännitys unohtuu kun se pilli soi. Sit vaan mennään.
Koska mielestäsi koira ja ohjaaja ovat valmiita kisaamaan agilitykisoissa?
Mielestäni koirakko on valmis kisaamaan kun esteiden suorittaminen "rutiinia" ja turvallista sekä ohjaajalla jonkin verran näkemystä kuinka rata tulisi suorittaa.
Koulutatko omassa seurassasi säännöllisesti?
Kyllä. Tällä hetkellä vedän alkeiskurssilla yhtä ryhmää sekä koulutan seurassamme eritasoisia koirakoita lähes viikoittain.
Omat kehut ja terveiset:
Kiitos Mimmille, maailman parhaalle belgille. Toivottavasti päästään vielä kentälle fiilistelemään. Kiitokset Minnalle, Mimmin kasvattajalle, tuosta maailman mainioimmasta kisakumppanista. Kiitokset seurakavereille ja meitä kouluttaneille ihmisille. Tämän parempaa harrastusta tuskin onkaan ;0).
Tunnisteet: palkintoranking


0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Blogin Etusivu